Puiden tanssiessa riehakkaasti tuuli ulisee ikkunoissa ja kattopelleissä kolisee. Sade piiskaa maata epätasaiseen tahtiinsa.
Talvi on alkanut Chilessä.
Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus kun vietimme joulua Suomen valkoisessa talvessa. Kuin olisin ollut täällä jo vuosia, silti kaikki on niin vierasta.

Eilen alkoi toukokuu, niin tuttu kesänalku-marssi punaisten lippujen liehuessa ja ihmisten hymyillessä pitkän talven jälkeen. Me täällä vetäydyimme sisätiloihin ensimmäistä kertaa kuukausiin. Onhan se hiukan outoa, ja haikeaa myös.

Aidan toisella puolen ruoho on aina vihreämpää. Suomessa ollessa olen aina hyvin tietoinen kotimaan puutteista ja huonoista puolista, täällä ollessa saa huomata, että kyllä se ruoho oli ihan tarpeeksi vihreää sielläkin. Että eihän se sen vihrempää ole missään.

Pallon toisella puolen on elämä yhtälailla elämää.